Taipaleen kanavat
Taipaleen alueen koskien perkauksesta löytyy mainintoja jo 1600-luvulta ja 1700-luvulla Taipaleen kannaksen poikki kaivettiin vaatimaton venekanava. Kanavasuunnitelmia ryhdyttiin toden teolla ajamaan 1800-luvun alussa, kun Suomi siirtyi osaksi Venäjää ja itäiset kauppasuhteet tarvitsivat tuekseen asianmukaiset liikennereitit ja kulkuväylät. Valtiovalta ryhtyi valmisteluihin Taipaleen kanavan rakentamiseksi vanhan venekanavan paikalle. Suunnitelmat hyväksyttiin ja rakennustyöt aloitettiin vuonna 1835. Taipaleen kanava-alueella sijaitseva vanha kanava avattiin liikenteelle vuonna 1840
 Taipaleen vanha kanava toimi sittemmin teollisuusalueena. Kaiken kaikkiaan kanava-alueelle muodostui vilkas kyläyhteisö, jonka muodostivat teollisuuden työntekijät, kanavan henkilökunta perheineen, sekä kanavan ympärille muodostunut muu asutus. Kuvassa vasemmalla Keinäsen kauppa, joka palveli Taipaleen asukkaita vuosikymmeniä. Kuva: Varkauden museon kuva-arkisto, A. Ahlström Oy:n kokoelma/ Ivar Ekström |
Saimaan kanava valmistui vuonna 1856. Sen mukana vesiliikenne voimistui ja vilkastui ja laivat suurenivat. Pieni Taipaleen kanava ei enää pystynyt tyydyttämään laivaliikenteen tarpeita. Uuden kanavan rakentaminen aloitettiin vuonna 1865. Väylä sijaitsi reilun sadan metrin päässä aiemmasta. Ensimmäinen laiva saattoi purjehtia uuden kanavan läpi vuonna 1871. Uuden kanavan valmistuttua vanha kanava annettiin vuokralle insinööri Albert Krankille, joka perusti sen yhteyteen saha-, mylly- ja laivatelakkatoimintaa. Kanavahanke toteutettiin hätäaputöinä, sillä 1860-luvun loppua varjostivat nälkävuodet. Puute, huonot olosuhteet ja sairaudet (etenkin kulkutaudit) aiheuttivat satojen työntekijöiden menehtymisen. Kanavatyömaata varten perustettiin oma hautausmaa Varkausmäkeen, josta sai leposijan 281 henkilöä
 Taipaleen kanava 1930-luvulla. 1900-luvun alkupuolella vesiliikenne oli vilkasta ja Taipaleen kanavalla toimi myös rahti- ja matkustajasatama. Kuvan alus on Leppävirta II. Kuva: Varkauden museon kuva-arkisto |
Sahateollisuuden voimistuttua ja puutavaran kuljetuksen lisäännyttyä Taipaleen kanava muutettiin uittokanavaksi sen alaosaa laajentamalla 1910-luvulla. Tukinuiton ja rahdinkulun ohessa kanavaa käytettiin myös matkustajaliikenteeseen. Vielä 1800-luvulla matkustajina olivat ylempien luokkien edustajat, virkamiehet ja liikemiehet, 1900-luvun alussa laivamatkustelu kansanomaistui. 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella matkustaminen tapahtuikin yleensä vesiteitse, sillä Varkauteen silloisten maanteiden kunto oli kyseenalainen ja rautatiekin Pieksämäeltä Varkauteen valmistui vasta 1913. Itään päin junalla pääsi vasta 1930-luvulla, kun Joensuun rata valmistui
 Tukinuittoa kanavassa 1950-luvulla. Kuva: Varkauden museon kuva-arkisto, Valokuvaamo Jäniksen kokoelma |
1900-luvun alkupuoli oli kehittymisen ja laajenemisen aikaa. Saha- ja puunjalostus- sekä muu teollisuus kasvoivat ja rahtiliikenne vilkastui. Muun Suomen ja maailman tapahtumat vaikuttivat myös Varkauteen, ja niin 1960-luvulla ryhdyttiin ajamaan syväväylähanketta Varkauden ja Kuopion välille. Uutta kanavaa ja syväväylää alettiin rakentaa vuonna 1962 aiemman kanavan kohdalle. Työn taidonnäytettä kuvaa se, että se suoritettiin katkaisematta vesi-, maantie- ja rautatieliikennettä kanavan kohdalla. Vuonna 1967 valmistunut suursulku korvasi uittokanavan vanhat sulkukammiot. Sulun pituus on 160 m (hyötypituus 156 m), leveys 13,2 m ja syvyys 4,35 m. Kanavan läpi kulkee vuosittain noin 6500 rahti-, huvi- ja matkustaja-alusta
