ERITYISTÄ LAPSIPERHEARKEA

Last modified: 
29.8.2019 10.46

ERITYISTÄ LAPSIPERHEARKEA

 

Perheitä ja tuen tarpeita on monenlaisia. Ruuhkavuodet, likapyykkivuoret, ihanan kamala lapsiperhearki. Kotona oloa lasten kanssa tai tasapainoilua työn ja kodin välillä. Yksi lapsi tai kymmenen lasta. Kaksi vanhempaa tai yksi vanhempi. Jokaisella on ne omat kipukohdat, omat vaikeudet. Itse kohtaan työssäni niitä perheitä, joissa perhearki on jollain tavalla erityistä. Perheitä, joissa lapsella on erityisen tuen tarvetta. Perheitä, joissa normaalin lapsiperhearjen lisäksi on jotain ekstraa. Niille perheille nostan hattua. Voin rehellisesti myöntää, että jos minut heitettäisiin niiden vanhempien saappaisiin, en niitä pystyisi täyttämään. Oman lapseni kohdalla olen kokenut murto-osan siitä, mitä erityislapsen vanhempi kokee. Terapioita, hakemuksia, valituksia, taisteluita, hoitokokouksia, päiväkoti- ja koulupalavereita, diagnoosien ymmärtämistä, murhetta lapsen pärjäämisestä tässä yhteiskunnassa, tulevaisuuden toiveita ja pelkoja. Se murto-osa tuosta kaikesta on toivon mukaan auttanut minua kohtaamaan perheitä paremmin. Aina en voi perheitä palvella parhaalla mahdollisella tavalla, mutta aina mietin miten voisimme perheitä auttaa. Että yksikään perhe ei uupuisi liiallisen kuorman alla.

Rakentamisessa puhutaan elinkaarimallista. Tätä samaa termiä pitäisi käyttää myös vammaispalveluiden suunnitteluissa silloin, kun mietitään erityislasten palveluita. Sitähän se on; suunnittelua koko elämän ajalle. Kun perheeseen syntyy vammainen lapsi tai lapsi saa jonkin diagnoosin myöhemmin, vanhemmat väistämättä miettivät jossain vaiheessa lapsensa elämää pidemmälle tulevaisuuteen. Olen saanut seurata sivusta monen erityisen tuen tarpeessa olevan ihmisen kasvua. Lasten kasvua nuoriksi aikuisiksi, nuorten aikuisten kasvua keski-ikäisiksi ja edelleen keski-ikäisten ikääntymistä. Työni rikkaus on se, että saan tehdä sitä monen ikäisten ihmisten kanssa. On ollut upeaa seurata kuinka jokainen jossain vaiheessa löytää oman paikkansa tässä yhteiskunnassa. Eikä sitä onneksi tarvitse löytää itse. Lapset ja nuoret saavat erityistä tukea päiväkodissa ja kouluissa. Peruskoulun jälkeen on mahdollisuus hakea ensin valmentaville linjoille sekä erityisammattikouluihin. Valmistumisen jälkeen nuoria tuetaan työllistymisessä monin eri tavoin. Omaan itsenäiseen asumiseenkin nuoria aikuisia tuetaan. Nykypäivänä on enemmän vaihtoehtoja kuin laitoshoito tai ikääntyvien vanhempien väsyminen aikuisen lapsensa hoitoon. Erityisilläkin aikuisilla on mahdollisuus oman näköiseen, omaan elämään.

Työstä saatu kiitos palkitsee erityisellä tavalla silloin, kun se tulee kohtaamani perheen vanhemman suusta. Silloin tiedän onnistuneeni työssäni. Olen onnistunut tukemaan ja ohjaamaan perhettä. Ja siihen minä pyrin päivittäin. Valitettavasti aina en siinä onnistu. En siitä kuitenkaan lannistu, vaan otan opikseni ja yritän seuraavalla kerralla enemmän. Ammennetaan voimavaroistamme ja vahvuuksistamme. Sitä saa mitä vahvistaa. Vahvistetaan erityislastemme ja -nuortemme vahvuuksia. Siten heistä kasvaa vahvoja aikuisia. Kenenkään ei kuitenkaan tarvitse pärjätä yksin. Pyydä apua ja tukea. Älä epäröi ottaa yhteyttä, me olemme vammaispalveluissa teitä varten.

 

Raikkaita ja lämpimiä elokuun iltoja!

 

Henna Kautovaara

vammaispalveluohjaaja