Eläinrakas kotihiiri - Anneli Heikkinen 63, osallisuuskoordinaattori Juuret ovat vahvat. Kun Anneli Heikkinen kävelee joka-aamuisen lenkin Nuppu-koiransa kanssa ja näkee Huruslahden lainehtivan pinnan, hän tietää olevansa kotona. Maailmassa ei ole mitään sen kauniimpaa. – Olen sielultani varkautelainen. Henkeen ja vereen, vaikka koti onkin nyt 20 metriä Leppävirran puolella. Anneli on tehnyt pitkän uran Varkauden nuorisopalveluiden piirissä. Välillä hän on pysähtynyt itsekin ihmettelemään, miten arka ja hiljainen tyttö on päätynyt sosiaalisuutta vaativaan ammattiin. Paras arvaus on kohtalo. – Olin 22-vuotias merkonomi jäädessäni työttömäksi ja työvoimatoimisto lähetti minut nuorisotoimistoon haastatteluun. Minut pestattiin sinne toimistohommiin, Anneli muistelee. – Pistin toimiston paperit hetkessä järjestykseen ja nuorisosihteeri totesi, että oletpa fiksu karvakorva. Aloin ajatella, että ehkä minussa voisi olla potentiaalia. Tuo potentiaali on vuosien aikana toteutunut monella tavalla. Anneli on edennyt nuorisopalveluissa kanslistista toimistosihteeriksi ja lopulta vuonna 2010 osallisuuskoordinaattoriksi. Hän on myös kouluttautunut työn ohessa lähihoitajaksi ja yhteisöpedagogiksi. Tehonainen on ollut vuodesta 2003 alkaen kehittämässä Varkauden lasten ja nuorten osallisuuden ja vaikuttamisen rakenteita. Aiemmin myös kansainvälinen toiminta kuului työtehtäviin. – Ikimuistoisimpia hetkiä uralta ovat EU:n nuoriso-ohjelman mukaiset nuorten ryhmävaihdot ja vapaaehtoistyöprojektit. Erityisesti mieleen on jäänyt vuonna 2002 varkautelaisten nuorten kanssa järjestetty Kravatit ojossa -ryhmävaihtoprojekti. Sen puitteissa Varkaudessa vieraili nuoria Saksasta, Bosnia-Herzegovinasta ja Kosovosta. Projekti valittiin edustamaan Suomea nuoriso-ohjelman arviointitilaisuuteen Brysseliin. – Tein projektista kuvallisen esityksen tilaisuuteen. Taputuksista ei ollut tulla loppua. Projektiluontoinen työ on ollut välillä hektistä ja uuvuttavaakin. Parasta vastapainoa sille ovat tarjonneet oma koti ja sen lähellä sijaitseva kotipaikka Huruslahden rannalla. Vaikka Anneli on reissannut yli 20 maassa, hän on asunut aina Varkaudessa tai kaupungin läheisyydessä. – Olen pienviljelijän tytär ja asunut lapsuuteni järvenrannalla. Asuin viisi vuotta kerrostalossa Joutenlahdessa, mutta se ei sopinut minulle lainkaan. Tärkeitä ovat luonnon lisäksi myös eläimet. Annelilla on aikoinaan ollut muun muassa seitsemän kania, mutta nykyisin silmäterä on irlanninsetteri Nuppu. – Kutsun häntä sydämeni valoksi. Lempi-hommaamme on makoilla sohvalla ja katsoa Sydämen asialla -sarjaa. Ensi keväänä koittaa suuri elämänmuutos, kun Anneli jää työstään eläkkeelle. Tylsää ei varmasti tule. Siitä pitävät huolta Nuppu, keväällä alkavat pihatyöt, kukkien hoito ja erityisesti Annelin kuusi lastenlasta. – Ilmassa on vähän haikeutta, mutta enemmän odotusta.