Olen työskennellyt erilaissa työyhteisöissä persoonaltaan erilaisten esimiesten alaisuudessa. En ole läheskään aina ymmärtänyt esimieheni tapaa toimia jossakin yksittäisessä tilanteessa, mutta sovittelevana ihmisenä olen pyrkinyt ymmärtämään erilaisia toimintatapoja. Iän karttuessa ammensin itselleni kuvan hyvästä esimiehestä, ja koen edelleenkin, että työskentely hoitoalalla erilaisissa työyhteisöissä on kasvattanut minua esimiehen rooliin. Johtajuuden liittyessä ihmiseen, ymmärryksen vaikeus kasvaa. Ihmisten väliset suhteet ja ihmisten johtaminen ovat moniulotteisia asioita. Johtajuus voi olla karismaattisuutta, esikuvallisuutta, valmentamista tai valtaa. Johtajuutta voi onneksi myös oppia, jalostaa ja kehittää. Tulevaisuudessa esimiehen rooli onkin enenevissä määrin valmentamista sekä oikeiden ”pelimerkkien” antamista työntekijöille. Mielestäni esimiestyössä tarvitaan ennen kaikkea psykologista ajattelua. Johtamisen hahmottamiseksi on viisasta pyrkiä ensin ymmärtämään ihmistä, ja vasta sen jälkeen ihmisten johtamista. Esimiehen tärkeisiin taitoihin kuuluu, että ymmärtää itseään. Itsensä tunteminen auttaa ymmärtämään ihmisten käyttäytymisen syitä. Ihmisen johtaminen on työtä työelämässä, eikä ihmisiä johdeta työelämän ulkopuolella, esimerkiksi kotona. Työelämään latautuu suuria tunteita ja paljon ajatuksia. Jokainen tietää, että työpaikalla ei aina ole miellyttävää, eikä työnteko mukavaa. Ihmisten elämäntilanteet ja sosiaaliset suhteet luovat omat tunnelmansa työelämään. On tärkeää tietää, mitä ihmisille työelämässä kuuluu, ja tämä vaatii ihmisen aitoa kohtaamista ja arvostamista. Ristiriidat kuuluvat elämään, ja työyhteisöissä haasteellisia tilanteita on pystyttävä ratkaisemaan hyvässä hengessä. Sanattomat ja sanalliset viestit ovat yhtä tärkeitä kanssakäymisessä. Ihmiset viettävät suuren osan elämästään työelämässä, joten ei ole ihan sama, kuinka työssä voidaan. Keskeisintä työelämän palkitsevuudessa on sen tuoma sosiaalisuus. Työyhteisöissä ristiriidat ovat usein hankalia, koska niillä on vaikutusta yksittäisiin työntekijöihin, mutta myös koko työyhteisöön. Vastuu työyhteisöstä kuuluu kaikille työyhteisössä oleville, mutta vastuu kokonaisuuden rakentamisesta on aina esimiehellä. Työyhteisön kokonaisuuden rakentaminen on jatkuva prosessi, jossa esimiehen tehtävä on virittää toistuvaa itsearviointia ohjata työntekijöitä keksimään ratkaisuja ja keinoja, joilla päästään hyvään lopputulokseen. Esimiehen tehtävä on tukea erilaisuutta, eikä ohjata kaikkia työntekijöitä työyhteisön kuuliaisiksi jäseniksi. Työyhteisön arki ja muutostilanteet ovat osoittaneet, että toimintojen lopputulos ei ole sama kuin johtajan käsky. Olen sitä mieltä, että nykyään johtajalta tai esimieheltä vaaditaan muita ominaisuuksia kuin auktoriteettia. Tärkeää on avoin ilmapiiri, aito läsnäolo sekä myötäeläminen. Esimiesten ja johtajien asema on säilynyt työelämässä merkityksellisenä, koska esimiehellä on mahdollisuus ohjata työyhteisöjen kehittymistä. Taitavalla johtamisella vaalitaan työelämän arvokkainta voimavaraa; ihmisen halua antaa parhaansa yhteiseen käyttöön. Yksi työntekijöistäni välitti minulle eräänä kauniina päivänä WhatsUpp viestin, jossa luki: ”Hyvä esimies saa alaisensa innostumaan. Ei innostunutta ihmistä tarvitse koko ajan olla valvomassa ja patistamassa, se tekee hulluna töitä ihan omasta tahdostaan. Tyytyväinen työntekijä on on yrityksen tärkein voimavara.” Voiko esimiestyötä paremmin kiteyttää. Minna Valo Palveluasumisen esimies