Meidän tarina

Henkilöstö on Varkauden kaupungin tärkein voimavara. Kukin kertoo oman tarinansa. Näitä tarinoita yhdistävät työ- tai virkasuhde Varkauden kaupunkiin. Mielekäs työ ja mukava työyhteisö ovat kaikille tärkeitä. Erilaisiksi tarinat tekee se, että jokainen kertoo myös itsestään, omasta elämästään ja omista arvoistaan. Itselleen tärkeistä asioista työssä ja työn ulkopuolella. Tarinat osoittavat, että olemme ihmisinä erilaisia. Meillä on erilaisia taustoistamme kumpuavia vahvuuksia, joita voimme hyödyntää niin työssämme, kuin myös vapaa-ajassamme. Nämä vahvuudet ovat tarpeen myös alkavana vuonna, kun edessä on palvelujen edelleen kehittäminen talouden haasteissa. Olen varma, että yhdessä toimien ja yhteen hiileen puhaltaen onnistumme tässä tavoitteessa.

Hannu Tsupari
Kaupunginjohtaja

LOKAKUUN TARINA

Kuvassa todellinen tehonainen - Liisa Korhonen
Liisa Korhonen, 62, osastonhoitaja

TODELLINEN TEHONAINEN

Esimies. Himoliikkuja. Vaimo. Äiti 12 lapselle. Mummo 32 lapsenlapselle.
Liisa Korhosen täytyy olla jonkinlaista sukua ihmenaiselle. Hän on palannut jokaisen äitiysloman jälkeen takaisin sairaanhoitajan työhönsä. Esikoinen syntyi vuonna 1979 samoihin aikoihin, kun Liisa valmistui Helsingissä sairaanhoitajaksi. Sonkajärveltä kotoisin oleva nainen kaipasi kotiseuduilleen. Mieskin oli samaa mieltä siitä, että pienempi paikkakunta sopisi kasvavalle perheelle paremmin.
–  Muistan, kun ajoimme kerran Helsingistä kotiseuduilleni ja matkalla ohitimme Varkauden. Silloin sanoin, että tänne ei koskaan muuteta, kun täällä haisee.
Klassinen ”ei koskaan” -paradoksi toteutui, kun molemmat saivat töitä Varkaudesta. Pari ihastui kuitenkin nopeasti metsien ja veden ympäröimään kaupunkiin.
–  Kohta tulee täyteen 40 vuotta täällä. Eikä ole tullut kertaakaan mieleen muuttaa pois.
Vuosien varrella pariskunnalle syntyi tasaiseen tahtiin lisää lapsia. Liisalle oli kuitenkin koko ajan selvää, että hän haluaa äitiyden rinnalla työskennellä myös ammatissaan, joka tuntui omalta. Hänellä oli palo kouluttautua lisää ja saada uusia tehtäviä.
– Erikoistuin vuonna 1986 terveydenhoitajaksi. Sen jälkeen tarjoutui mahdollisuus esimiestehtäviin ja kannustettuna hakeuduin niihin.
Liisa toimi vuosina 1990–2017 kotihoidossa osastonhoitajana. Sen jälkeen hän on tehnyt samaa hommaa kuntoutusosastolla. Esimiesura yhdistettynä isoon perheeseen on ollut välillä vaativa yhtälö.
– Olen tunnollinen ja kuormitun ajoittain. Haluan hoitaa työn, perheen ja ihmissuhteet mahdollisimman hyvin, Liisa sanoo.
– Pitkä ura on kuitenkin opettanut, että on olemassa asioita, joille en voi mitään. Riittää, että yritän parhaani.
Parasta vastapainoa työlle on perhe. Moni voisi kuvitella, että suurperheen pyörittäminen on työtä itsessään, mutta Liisalle se ei ole koskaan tuntunut mahdottomalta.
–  Totta kai kaikki on tapahtunut isommassa mittakaavassa. Kädet ovat varmasti venyneet kauppakasseja kantaessa ja sukkia on pesty tolkuton määrä. Minulle lapset ovat silti olleet voimavara. He ovat tuoneet elämääni valtavasti sisältöä.
Liisa kertoo, että lapset ovat oppineet jo varhain ottamaan vastuuta kotitöistä. Hän kiittää myös miestään, joka on ollut tasa-arvoisesti vastuussa lapsista ja kodista. Mies on arvostanut Liisan halua kehittyä työssään.
– Hän on mahdollistanut myös sen, että olen voinut aina viettää kohtuudella omaa aikaa ja liikkua. Tykkään olla luonnossa, uida, hiihtää ja lenkkeillä. Työmatkat pyöräilen kesät talvet.
Talo on nykyisin varsin hiljainen verrattuna aiempaan. Kotona asuu enää 17-vuotias kuopus. Kun koko perhe sitten kokoontuu yhteen, hulinaa riittää kuin pienessä kylässä. Viimeksi niin tapahtui pari vuotta sitten, kun Liisa täytti 60 vuotta.
– Olo oli onnesta soikea. Tajusin, kuinka paljon rakkautta minulla on ympärilläni.