Elokuun tarina

Hillitty hevinainen, Katri Gabel, 54, palveluesimies

Kun Katri Gabel pääsee perjantai-iltana töistä kotiin, hän saattaa kaataa itselleen lasillisen punaviiniä ja laittaa Rammsteinin pauhaamaan olohuoneen kaiuttimista. Raskas musiikki rentouttaa ja vie hetkessä työasiat mielestä.
– Siitä saa niin paljon voimaa! Hän innostuu.
 Monet kollegat ovat yllättyneet kuullessaan, että Katrin suurimpia intohimoja ovat raskas musiikki ja moottoripyöräily.
– Olen luonteeltani aika hiljainen ja habituskin on aika hillitty. Ehkä minut on vaikea kuvitella hevikeikalle tai moottoripyörän kyytiin.
Työssään tukipalveluiden ruoka- ja puhtaus-palveluiden palveluesimiehenä Katri kokee olevansa eräänlainen ”emohahmo”. Hän haluaa antaa alaisilleen turvallisen tunteen siitä, että pomo on heidän puolellaan. Empaattisuus on Katrin mielestä yksi esimiehen tärkeimpiä ominaisuuksia.
– Haluan antaa toiselle tilaa. En koskaan ole sanomassa ensimmäisenä omia mielipiteitäni, vaan kuuntelen ensin, mitä muilla on sanottavana.
Katri hakeutui esimieskoulutukseen vasta 35-vuotiaana. Alkuun häntä mietitytti, olisiko hän liian ujo ja herkkä pomoksi.
– Tiesin, että joudun kovettamaan itseäni jonkin verran. Esimiehenä joutuu välillä hankaliin tilanteisiin, mutta ne voi hoitaa monella tavalla. Haluan aina löytää ratkaisun, joka olisi mahdollisimman tyydyttävä kaikille osapuolille.

Esimiestyö on osoittanut Katrille, että hänestä löytyy tarvittaessa paljonkin luonteenlujuutta. Vaikka Katri joutuu pomona reagoimaan muuttuviin tilanteisiin nopeasti, hän ei stressaannu. Siitäkin Katri pitää, että päivät ovat aina erilaisia.
– Tässä työssä pääsee näkemään ja kokemaan monenlaista. Olen muun muassa saanut esitellä koulun ruokalan tasavallan presidentti Niinistölle. Hän söi lounaaksi ruokalistan mukaista kouluruokaa, eikä kaivannut minkäänlaista erityiskohtelua.
Katri on siis löytänyt itsestään ripauksen rouheutta vasta myöhemmällä iällä sekä töissä että yksityiselämässä. Moottoripyöräilyyn hän hurahti 2000-luvun alkupuolella ja raskaaseen rockiin viime vuosina.
– Nyt ajattelen, että särmää pitää olla – musiikissa ja elämässä!