Maaliskuun tarina

Tanssiva tohtori -Aki Valkeapää, 29, hammaslääkäri

Hammaslääkärikäynti sujuu parhaimmillaan kuin tanssi.
Moni entinen hammaslääkäripelkoinen poistuu Aki Valkeapään huoneesta hymyssä suin. Hänelle on ollut uran alusta asti kunniatehtävä tehdä käynneistä potilaille mahdollisimman miellyttäviä. 
– Kuuntelen potilasta tarkalla korvalla ja selitän koko hoidon ajan mitä teen. Pelkopotilaita on tullut vastaan paljon, mutta merkittävä osa heistä on päässyt yli kammostaan.
– Se on yksi hienoimmista palkinnoista, mitä tästä työstä voi saada.
Aki ymmärtää hyvin, miksi hammaslääkärillä käyminen on monelle kiusallista. Suuhun kajoaminen on hyvin henkilökohtaista. Siinä voi tuntea itsensä avuttomaksi.
– Siksi hammaslääkärin täytyy olla rauhallinen ja avoin. Tärkeintä on hoitaa, mutta samalla voi myös tehdä potilaan olon mahdollisimman mukavaksi.
Alun perin Tampereelta kotoisin oleva Aki käy Varkaudessa töissä Kuopiosta käsin. Hän kiittelee työnantajaa siitä, että Kuopiosta tulevalle porukalle on järjestetty kimppakuljetus. Muutenkin vuoden verran jatkunut työ sairaalassa on ollut mieleinen.
– Täällä on lämmin ilmapiiri ja joustava meininki. Esimies ymmärtää, että kiire tekee hallaa. Meillä pitää olla aikaa potilaille.
Savoon nuorta hammaslääkäriä sitoo myös Kuopiossa opiskeleva tyttöystävä. Pariskunnalla on yhteinen harrastus, joka antaa sopivasti vastapainoa vaativalle työlle.
– Harrastamme paritansseja. Käymme kursseilla ja pari kertaa kuussa lavatansseissa. Tanssiminen on täydellinen tapa unohtaa työasiat. Aki aloitti tanssimisen kymmenen vuotta sitten siskonsa kanssa. Sisarukset ilmoittautuivat paritanssikurssille ja hurahtivat hommaan. Tyttöystävä aloitti tanssimisen huomattuaan Akin innostuksen. Nykyisin tanssiminen on molemmille intohimo.
– Se on tosi kaunista, kun kaksi ihmistä menee tismalleen samaan sointuun ja tahtiin, Aki kuvailee.
Miehen lempitanssit ovat valssi ja tango ja tanssiyhtyeistä suosikki on Yölintu. Kaikki kuitenkin menee, kunhan pääsee oikeanlaiseen fiilikseen.
– Uskon, että tanssi tulee jatkumaan läpi elämän. Siinä on mahdollisuus kehittyä loputtomasti, aivan kuin työssänikin. Sitä Aki ei vielä tiedä, jääkö hän Savoon pysyvästi. Ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä, että Kuopio ja Varkaus tarjoavat kaiken, mitä hän tarvitsee ollakseen onnellinen.
– Minulla oli omat ennakkoluuloni savolaisista ennen kuin muutin tänne. Ne haihtuivat nopeasti. Nyt tuntuu siltä, että lupsakasta savolaismeiningistä olisi vaikea enää luopua.