Meidän tarina

Henkilöstö on Varkauden kaupungin tärkein voimavara. Kukin kertoo oman tarinansa. Näitä tarinoita yhdistävät työ- tai virkasuhde Varkauden kaupunkiin. Mielekäs työ ja mukava työyhteisö ovat kaikille tärkeitä. Erilaisiksi tarinat tekee se, että jokainen kertoo myös itsestään, omasta elämästään ja omista arvoistaan. Itselleen tärkeistä asioista työssä ja työn ulkopuolella. Tarinat osoittavat, että olemme ihmisinä erilaisia. Meillä on erilaisia taustoistamme kumpuavia vahvuuksia, joita voimme hyödyntää niin työssämme, kuin myös vapaa-ajassamme. Nämä vahvuudet ovat tarpeen myös alkavana vuonna, kun edessä on palvelujen edelleen kehittäminen talouden haasteissa. Olen varma, että yhdessä toimien ja yhteen hiileen puhaltaen onnistumme tässä tavoitteessa.

Hannu Tsupari
Kaupunginjohtaja

JOULUKUUN TARINA

Laulava maalaistyttö - Pirkko Heikkinen.
Pirkko Heikkinen, 54, kotitalouden lehtori

LAULAVA MAALAISTYTTÖ

Kaikesta voi selvitä.
Kymmenen vuotta sitten Pirkko Heikkinen oli elämänsä tiukimmassa tilanteessa. Hänestä oli tullut 7-, 5- ja 4-vuotiaiden tyttöjen yksinhuoltaja. Muutama vuosi myöhemmin kävi ilmi, että perheen omakotitalossa oli vakavia rakenteellisia ongelmia, joiden takia rakennuksessa piti remontoida lähestulkoon kaikki. Taloudellinen tilanne oli haastava.
– Olen jälkeenpäin miettinyt, etten muista noista vuosista juuri mitään. Sisulla kai sitä mentiin eteenpäin.
Arjessa auttoi jaksamaan myös työ koti-talousopettajana.
– Yläasteikäisenä vannoin, ettei minusta tule ikinä opettajaa. Niin siinä lopulta kuitenkin kävi, että päädyin tekemään kotitalousopettajan sijaisuuksia. Homma tuntui heti omalta.
Pirkko kertoo olevansa maatilan tyttö pieneltä sikatilalta Nilsiästä. Opettajaopinnot veivät naisen hetkeksi Savonlinnaan ja työt Kajaaniin, Vaasaan ja Nummi-Pusulaan, mutta sydän kaipasi takaisin Savoon ja maalle. Onni potkaisi, kun varkautelaisessa Könönpellon koulussa avautui kotitalousopettajan paikka vuonna 1999.
– Sujahdin hetkessä sisään kouluun ja työporukkaan. Löysimme ihanan talon Harjurannalta maaseudulta.
Pirkon esikoinen syntyi vuonna 2002, kaksi seuraavaa neljän vuoden sisällä. Hän vietti lasten kanssa viisi vuotta kotona, kunnes veri alkoi vetää takaisin töihin. Pian töihin palaamisen jälkeen tuli pudotus: avioero ja talokriisi. – Onneksi olin löytänyt kuoroharrastuksen. Harjoitukset olivat ainoa hetki, kun ei tarvinnut murehtia mistään. Pystyin keskittymään vain laulamiseen.
Pirkon sisukkuuden ansiosta kaikki järjestyi lopulta parhain päin.
Hän asuu nykyisin kolmen tyttärensä ja uuden puolisonsa Ollin kanssa Harjurannalla ja käy töissä Waltterin koululla. Oppilaat ovat sekä työn paras että haastavin puoli. Välillä äänitaso nousee luokassa liian kovaksi. Melu on omiaan hiertämään hermoja.
– Laulan edelleen, mutta puran stressiä myös urheilemalla.
Erityisen rakas harrastus on hiihto, jota Pirkko ei tosin voinut viime talvena juuri harjoittaa. Polvien ja päkiöiden niveltulehdukset äityivät niin pahaksi, että kaikesta liikunnasta katosi ilo.
– Nyt jalat on saatu fysioterapiassa parempaan kuntoon ja voin taas liikkua. Uskon, että tänä talvena kertyy taas useampi sata kilometriä ladulla. En malta odottaa!